UUTTA! Sokeri/ruokariippuvuus – totta vai tarua?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ainakin makeaan, kuten suklaaseen, tai nautintoaineeseen, kuten kahviin, voi koukuttua. Ja syynä taustalla ovat ihan oikeasti aineet, jotka vaikuttavat aivojemme biokemiaan. Ruuassa on myös se “ongelma”, että se antaa välittömän mielihyvän. Usein myös jos on taipumusta johonkin riippuvuuskäyttäytymiseen, on myös muita riippuvuuksia tai koukuttuu herkemmoin muihinkin kuin vain yhteen asiaan (ns. moniriippuvuus).

Erittäin suuri ongelma on myös tämä ympäristömme: se on muuttunut suuresti. Ruokaa on saatavilla, ihan liikaa ja liian helposti. Sen sijaan elimistömme ja kivikautiset aivomme eivät ole muuttuneet. Koska ennen ei ruokaa (saalista, kalaa, marjoja, juuria, pähkinöitä jne.) tullut edes joka päivä ja oltiin vaarassa kuolla sukupuuttoon, niin kivikautiset aivomme takovat yhä: syö aina kun vain mahdollista, ettet kuole nälkään!

Ihmekös tuo sitten, että lihomme. Ennemmin voisi oikeastaan kysyä, miten on mahdollista että täällä ylipäätään on ketään normaalipainoisia ihmisiä? Se vaatii tässä supermarkettien, ravintoloiden ja lihapatojen ääressä kyllä mieletöntä itsekuria plus kovaa treeniä ja rääkkiä!

Toisilla ihmisillä on myös usein lapsesta alkaen olemassa eri tekijöitä, sekä fyysisiä että psyykkisiä, joiden vuoksi he koukuttuvat herkemmin ruokaan/syömisiin/nautintoaineisiin, kuin toiset.

Onko apua tiedossa? Voiko asialle tehdä jotain? Kyllä! Mitä? Ota yhteyttä!

Järjestän esim. opistoille kursseja ja yleisöluentoja aiheesta.

Lisätietoja: maarit.makinen@windowslive.com

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.